Hyvää jäätelöä saa tavallisista kaupoista aivan kohtuulliseen hintaan ilman, että tarvitsee ostaa kallista Carte d'Or- tai Mövenpick-jäätelöä. Jos jäätelöä syö vain silloin tällöin, voi silloin kalliitakin jäätelöpakkauksia ostaa joutumatta vararikkoon. Tässä jutussa käsitellään kokemuksen myötä opittuja kikkoja jäätelön syöntiin ja listataan erityisen hyvänmakuiset litran paketit.

Säilytystila ja pakkauksen muoto

Usein jäätelöä ei syödä kerralla kokonaan pois. Se siis vie tilaa jääkaapissa tai pakastimessa. Jos pakettia säilytetään pakastelokerossa, on tärkeää että se mahtuu sinne viemättä muilta ruuilta liikaa tilaa. Siksi perinteinen tiiliskiven muotoinen litran pakkaus on muodoltaan kaikkein sopivin. Jotkut valmistajat myyvät myös 1,5 litran pakkauksia, jotka usein aiheuttavat tilankäyttöongelmia, koska pakkausta on säilytettävä lappeellaan matalassa pakastelokerossa. Samoin hankalia ovat Sun Icen käyttämät ovaalin muotoiset pakkaukset.

Paketti on voitava sulkea hyvin. Myös tässä tapauksessa tiiliskivimallinen paketti on kätevin. Se kannattaa avata vain toisesta päästä, ja käyttää sulkijaläppää, jos sellainen paketin päästä löytyy. Paras sulkemismekanismi on Ingmanin jäätelöissä.

Ingmanin 1l mustikanmakuinen kermajäätelö. Kuvassa näkyvät sulkijaläpät on havaittu parhaiksi silloin,
kun pakettia avataan ja suljetaan useita kertoja. Muiden valmistajien jäätelöissä läpät ovat hieman vaikeammat
ja sotkuisemmat käyttää. (kuva Wilhelm Norrman)

Tarjoilu

Jäätelö maistuu parhaalta, kun se on saanut hieman sulaa. Kannattaa siis odottaa muutaman minuutin ajan, ennenkuin ryhtyy syömään. Odotellessa voi keittää esimerkiksi kupin kahvia. Sopiva sulamisaika riippuu jäätelön rakenteesta: jos jäätelö on kovaa, pitää odottaa pidempi aika. Tällaisia "kovia" jäätelöitä ovat esimerkiksi Valion jäätelöt ja Ingmanin toffee. Nyrkkisääntönä sopivasti pehmenneestä jäätelöstä on se, että kupin tai lautasen pohjalle alkaa jo hieman kertyä sulanutta jäätelöä.

Jos kahvin sekaan haluaa kaataa hieman kahvia, niin kannattaa erityisesti suosia pehmeärakenteisia jäätelöjä, koska kovilla jäätelöillä kahvi jää lammikoksi kupin pohjalle eikä sekoitu kunnolla.

Jäätelön voi annostella esimerkiksi kahvikuppiin. Jos normaalikokoisen kupin täyttää reilusti täyteen jäätelöä, saa yhdestä paketista 5-6 annosta. Kahvikupin muoto on hyvä jäätelön syöntiin: sulaminen on hitaampaa ja tasaisempaa kuin lautasella, ja myös lusikan käyttö reunoja vasten on helpompaa kuin palojen metsästäminen pitkin lautasta. Myös perinteiset Luna-kupit ovat hyviä.

Jos jäätelöä tarjotaan vieraille ja koko paketti syödään kerralla, kannattaa jäätelö jakaa suoraan pahvin läpi leipäveitsellä leikkaamalla. Tällä tavalla tasainen jako on helpompaa ja kädet säilyvät puhtaampina kuin jos paketin ensiksi avaa ja leikkaa sitten. Alla on esimerkkipiirros, joka havainnollistaa asiaa.

Kun koko paketti syödään kerralla, se kannattaa jakaa osiin pahvin läpi leikaten.

Maut

Alla on käyty valmistaja kerrallaan läpi muutama makuvaihtoehto kultakin. Omat mieltymykseni vaikuttavat siihen, ettei mukana ole hedelmämakuja (kuten päärynä, tiikeri tai banaani). Minttukermajäätelöä ei jostain syystä näytä olevan myynnissä yhdelläkään valmistajalla. Kaikki alla listatut jäätelöt ovat kermajäätelöitä, ja maksavat kaupassa suunnilleen saman verran (reilut 2 euroa).

Ingman

Ingmanin jäätelöistä paras on mustikka. Se on rakenteeltaan sopivan pehmeä ja sisältää riittävästi hilloa. Toinen hyvä maku on toffee, mutta sitä ei myydä kaikkialla ja se muuttuu hieman kokkareiseksi sulaessaan (eli sulaa epätasaisesti). Lisäksi Ingmanilta löytyy kahvijäätelöä, joka on raskainta kaikista myynnissä olevista jäätelöistä. Se sisältää valtavia suklaakokkareita. Ei sovi kesäjätskiksi, mutta maku on hyvä, ehkä pitemmän päälle hieman kyllästyttävä kuitenkin. Ingmanin jäätelöistä huonoimpia ovat nougat (erikoinen banaanimainen sivumaku), sitkeärakenteinen ja toffeelta vivahtava mansikka ja suklaa, joka ei maistu yhtä hyvältä kuin Valion ja Sun Icen vastaavat jäätelöt.

Valio

Sivuutan tässä kaikkien tunteman perusvarman trio-jätskin ja banaani-suklaan. Puhtaista mauista suklaa ja mansikka ovat hyviä. Rakenteeltaan Valion jäätelöt ovat turhan kovia, ja siksi niiden kaapiminen paketista saa lusikan vääntymään (ellei omista jäätelökauhaa) ja sopivan pehmenemisasteen saavuttaminen on vaikeaa. Lakritsi on omituisen kevyen oloista, aivan kuin valmistamisessa olisikin käytetty rasvatonta maitoa. Maku on kyllä hyvä. Kevyen olemuksensa takia voisi sopia hyvin kesäjätskiksi.

Sun Ice

Sun Icen pakkaukset ovat ovaalinmuotoisia, ja niissä on muovikansi, joten ne sopivat huonoimmin pakastelokeroon ja eivät ole yhtä ekologinen vaihtoehto kuin yllä käsitellyt jäätelöt. Sun Icelta löytyy tämän hintaluokan paras suklaa, joka on maultaa kaakaomainen ja pehmeärakenteinen. Myös toffee on hyvä, mutta siitä ei löydy toffeenokareita kuten Ingmanilta. Sun Icen jäätelöt ovat vähälaktoosisia.

Pirkka

Pirkka-jäätelöt valmistaa ilmeisesti Sun Ice, mutta ne pakataan Valion pakkauksiin. En ole perehtynyt Pirkka-jäätelöhin tarkemmin. Niissä ei ole sulkemisläppää, joten sormet sotkeutuvat ja pakettia ei saa uudelleen suljettua.

Henkilökohtaisia havaintoja

Jäätelökauha on hyvä omistaa, koska pakastimesta tai pakastelokerosta juuri otetun jäätelön leikkaaminen ruokalusikalla saa lusikan helposti vääntymään.

Sorbetti-ilmiö seuraa, jos paketin unohtaa liian pitkäksi aikaa lämpimään, ja laittaa sitten takaisin pakkaseen. Jäätelö muuttuu tällöin rakeiseksi, koska vesi jäätyä erilleen muusta jäätelöstä. Samalla maku katoaa ja jäätelöä joutuu hieman puremaan sitä syödessä.

Sitkostuminen: Jos jäätelöä säilyttää pitkään (esim. 2 vk) pakastelokerossa, se muuttuu sitkeäksi ja siihen tulee pieni sivumaku. Jäätelö ei silti ole pilalla, mutta makunautinto kyllä kärsii. Tätä ongelmaa ei ole, jos käytetään kunnon pakastinta, jossa on riittävästi pakkasta. Jotta ongelmalta pakastelokerossa vältyttäisiin, kannattaa jäätelöä syödä melko usein, esim. litra viikossa.