Raportti joidenkin Nisäkkäiden kosteanpaikanleiristä kesältä 199x.

Tämä tapahtui keväällä toisena vuotenani Ressun lukiossa Helsingin Kalevankadulla. Seisoskelin koulumme käytävällä ennen päivän ensimmäistä tuntia, kun toverini Enrico saapui. Hän ilmoitti lähtevänsä veljensä Jesus luo Müncheniin kun koulu loppuu ja kesäloma alkaa. Minä siihen että: "Mä tuun mukaan". Niin siinä sitten kevään kuluessa suunnittelimme ja teimme hankintoja tarkoin harkittujen poissaolojen aikana. Kun kesäloma sitten alkoi, lähdimme juhlimaan tapahtumaa Suomenlinnaan ja ilta venyi Enricon osalta aavistuksen pitkäksi.

Seuraavana aamuna lähdimme Müncheniin. Lento Finnairilla Tukholman kautta sujui odotetusti ja saavuimme Saksaan. Lentokentältä matkustimme junalla keskustaan, jonne Jesus tuli meitä vastaan. Siirtyminen Jesus kotiin "Luostariin" sujui hyvin. Alkuun hän tarjosi meille Radlerit ja niissä merkeissä siellä kuluivatkin loput kolme päivää. Sitten oli aika jatkaa matkaa Belgiaan. Lentokentällä huomasimme, että BoardingPasseissamme luki 'Business Class'. Pidimme suumme kiinni tästä "erehdyksestä", kunnes koneessa huomasimme, että kaikki paikat olivat liikemisluokkaa. Luksusta. Brysselissä meidän oli tarkoitus alun perin yöpyä Enricon siskon luona, mutta koska hän ei sattuneesta syystä ollutkaan paikalla päätimme jatkaa matkaa yöjunalla Pariisiin. Sitä ennen kävimme syömässä vallatussa talossa, jossa sijaitsi mitä mainioin pikku ravintola. Ruoka oli edullista ja hyvää. Itse asiassa niin edullista, että kun illallisen jälkeen otimme pienet Guinnesit viereisessä irkkupubissa, tulimme maksaneiksi yhtäläisen summan niistä kuin olimme hetkeä aiemmin maksaneet kokonaisesta ateriasta.

Yöjuna saapui Pariisiin aamunkoitteessa. Kaikki oli kaunista ja tuttua, olimmehan molemmat kokeneita pariisinkävijöitä. Vakuuttelimme toisillemme kuinka tuttu Pariisin metrojärjestelmä meille olikaan. Ensi töiksemme sitten matkustimme tunnin verran väärään suuntaan junalla. Saavuimme esikaupunkiin, jossa sitten kysyin erinomaisella ranskankielentaidollani tietä keskustaan hölmistyneeltä asemavirkailijalta, joka juuri oli vastaanottanut keskustasta saapuneen junamme. Lopulta pääsimme turvallisesti keskustaan ja ränsistyneeseen mutta huokeaan hotelliimme, jossa Madame otti meidät ilomielin vastaan, vaikka olimmekin 2 päivää aikaisessa.

Hotellista lähdimme muutaman kaljan jälkeen etsimään lähiseudulta miellyttävää ruokaravintolaa. Pizzeria "Sika-jotain", johon saavuimme oli tyhjillään.Vain kaksi tarjoilijaa keinui tiskin takana Jacques Brelin musiikin tahtiin. Minä tilasin pizzan ja Enrico spagettia. Riitelimme äänekkäästi ruokaa odotellessamme aiheesta: "Sä olet niin vitun daiju". Ruoka maistui ruoalta, ja lähtiessämme tarjoilijat suosittelivat minulle yhdessä tuumin Brelin musiikkia. Sanoin hankkivani levyn, mutten hankkinutkaan. Käppäilimme ympäristössä vielä hieman ja palasimme sitten hotelliin.

Seuraavana aamuna (n. klo 14) kävimme kaakaolla vanhan Pörssin vieressä olevassa kahvilasssa ja teimme kävelyretken läheisen La Samaritaine -tavaratalon yläkerroksen fantastiselle näköalatasanteelle. Päätimme sinä iltana syödä hyvin. Ostimme carte orange't ja suuntasimme askeleemme kohti Pariisin parasta lyonilaista keittiötä edustavaa ravintolaa. Vanha tuttu 'Le Lyonnais' ei ollut muuttunut, joskin isäntä joka suurena ja iloisena otti meidät vastaan, oli suihkepullon avulla hankkiutunut eroon torakoista . Koska olimme saapuneet hieman liian aikaisin (klo 19), oli ravintola meitä lukuun ottamatta tyhjä.

Onnekasta sikäli, että sain mahdollisuuden kysellä isännältä hänen tyttärensä Magalin koulumenestyksestä. Ruoka oli erinomaista ja vastasi näin ollen odotuksiamme (tosin seuraavalla kerralla täytyy muistaa ottaa enemmän rahaa mukaan). Syötyämme kello oli vasta noin yhdeksän kieppeillä, ja ajattelimme palata suoraan hotelliin. Puolen tunnin pähkäilyn jälkeen suuntasimme kuitenkin Champs Elysée'lle - tarkemmin sanottuna 24 h vuorokaudessa auki olevaan viinakauppaan - ja ostimme pullon vodka Wyborovaa mieheen. Kävelimme lauhkeassa kesäilmassa ne muutamat kilometrit hotelliimme; pullojen paino hartioissa ja odotuksen polte mahoissa. Hotellissa kulautimme pullot noin suurinpiirtein tyhjiksi ja iskimme tietä.

Kohtasimme kaksi erittäin miellyttävää pariisilaisneitoa ja tarjouduimme saattamaan heitä, sillä he olivat jo matkalla kotiin. Esittäydyimme venäläisiksi, sillä Enrico oli vodkan jälkeen sitä mieltä että kaikki naiset haluavat venäläisiä miehiä.Katsoimme kuitenkin viisaimmaksi perääntyä siinä vaiheessa kun paljastui, että tytöt, jotka meidänkin humalaisiin silmiimme vaikuttivat juopuneilta, olivat autolla liikkeellä. Jatkoimme matkaa striptease-baariin. Seuraavana aamuna noin kello kolme iltapäivällä menin taas kaakaolle ja sieltä jatkoin Shakespeare & co. -kirjakauppaan, jossa luin muutaman tunnin kirjoja. Enrico oli sinä aamuna hieman väsynyt, joten hän jäi hieman lepäilemään.

Iltapäivällä kävimme vetämässä drinkit (Kir royal) Pariisin messukeskuksen kolmannessakymmenennessätoisessa kerroksessa sijaitsevassa drinkkibaarissa. Cool. Illalla treenattiin shotguneja hotellihuoneessa, käytävässä vessassa ja kylpyhuoneessa. Myöhemmin käytiin tsiljoonan kilometrin päässä katsomassa vielä "Clerks - version originale", ja tietenkin jalan. Aamulla kävin taas kaakaolla, ja kävellessäni Shakespeariin joku tyttö tuli ja suuteli minua sillalla Seinen yllä. Iltapäivällä vietin pari tuntia odotellen ex-ranskanopettajaani Sacre Coeurin edessä, ja maalautin samalla itsestäni karikatyyrin. Myöhemmin tapasin Enricon kaupungilla. Menimme syömään kiinalaista Quartier Latiniin, ja siinä samalla saimme melkein kutsun diplomaattipäivällisille. Illan vietimme juoden kaljaa ja kävellen Pariisin romanttisessa yössä.

Seuraavan aamun kaakaollani keskustelin miehen kanssa, joka halusi lähteä dokaamaan kanssani. Sanoin, että kyllähän se käy ja sovin tapaamisen iltakymmeneksi. Päivällä kävimme Enricon kanssa kävely/istuskelulla Montmartren kukkuloilla, aurinko paistoi ja elämä hymyili. Kävimme syömässä Burger Kingissä, jossa aloin valittaa alennuskupongista. Ravintolan vuoropäällikkö näytti valmiilta pässinlihalta koko ruokailun ajan. Iltakymmeneltä sitten saavuin tapaamiseeni kahvilalle. Rokkari, jonka kanssa oli tarkoitus kännätä oli nyreissään, koska oli luullut minun tulevan jo yhdeksältä. Taskustani vetäisemä viskiflaija sai kuitenkin tunnelman taas kohoamaan. Lähdimme kävelemään kohti diskoa. Matkalla tapasimme pari pummia, jotka anteliaasti jakoivat appelsiinimehunsa kanssame ja niinpä joimme loput viskit sen kanssa (erinomainen juoma muuten!).

Jauhoimme siinä jänkkiä bronkkojen kanssa vielä pari tuntia, kunnes taas jatkoimme matkaa. Rokkari staraili erittäin huomattavasti bändistään, joka oli buukattu tulevan viikon Festival de musiquessa James Brownin lämppäriksi. Mutta siitäkin huolimatta jäimme diskon ulkopuolelle, sillä sinne oli daamipakko. Rokkari yritti selittää, että hankitaan nopeasti naiset; että kyllä joku tulee jos me maksettaisiin niiden sisäänpääsy (vaatimattomat 100F). En lämmennyt ajatukselle. "Saatanan fasistit", tokaisin ja puskin metroon.

Tulin ylös Riemukaarella, josta kävelin pari sataa metriä alas Champs Elysée'tä. Istuskelin penkillä ja vittuilin joillekin kundeille, jotka yrittivät iskeä paria orientaalin näköistä ranskalaisneitiä. Kundeista ei ollut minkäänlaista vastusta partaveitsenterävälle argumentoinnilleni, joten he poistuivat hetken päästä hiljaisina takavasemmalle. Samalla hetkellä viereeni pukkasi irstas ranskalainen äijä, joka tahdikkaasti aloitti keskustelun kysymällä pidänkö pornosta ja punaviinistä, ja että enkö haluaisi lähteä hänen matkaansa? No,en sitten kuitenkaan lähtenyt miehen mukaan, ja pian hän tajusikin poistua.

Jatkoin keskustelua typyjen kanssa aina aamun ensimmäisen metron saapumiseen saakka läheisessä kahvilassa. Enrico heräsi kun kolistelin sisään hotellihuoneeseen. Muistimme, että sen päivän iltana tulisivat muut kundit. Aloitimme päivän punaviinillä muutaman tunnin levättyäni. Olimme yhtä mieltä siitä, että nyt täytyy ostaa kunnon lasti viinaa ja olutta kavereitten varalle. Galerie Lafayette'n viinaosasto osoittautui riittäväksi. Enrico osti perhekoon vodkan ja minä viskin, blandiksiksi kaljaa, appelsiinimehua, sipsejä ja suklaata. Kävimme paiskaamassa tarvikkeet hotellihuoneeseen ja suuntasimme Gare de Lyonille. Olimme hieman etuajassa, joten otimme erän biljardia Sharon Stone -pöydällä kuvottavia suomalaisturisteja vältellen.

Asemalle saavuimme juuri parahiksi nähdäksemme Luigin pinkaisevan vessaan. Pojat Jorge ja Miguel olivat siinä vaiheessa jo kohtalaisen rikki. Saavuimme hotelliin turvallisesti minun ja Enricon – kahden lähes paikallisen oppaan – avustuksella. Pojat ehtivät juuri asettautua huoneeseen, kun hotellimme Madame tuli opastamaan heitä ystävällisesti (10 minuutin oleskelun jälkeen): "TE, täällä ei saa juoda noin paljon alkoholia! Jos te ette lopeta, kutsun poliisit heittämään teidät pihalle". Pojat tunsivat itsensä tasaisesti tervetulleiksi.