On eräs villi ilmiö, josta satunnaisellekin nisäkäsmaailman samoojalle olisi hyvä kertoa. Jo muinoin mammaaleihin pesiytyi sitkeä ja omalaatuinen menestyjien joukko: Willet.

Villeksi päästäkseen on oltava oman erityisalansa huippu, parhaista parhain. Ulkopuolisen voi joskus olla vaikea havaita yksittäisen Villen erityis-(tai muutakaan)lahjaa, mutta Weljeskunta pitää tiettävästi armottoman tiukasti kiinni vaatimuksistaan: sopimattomat ja itsestään liikaa luulevat -- huonot hakijat -- on tapana teilata.

Ville on kunnianimi, jonka jäsen saa käytettäväkseen sukunimensä edellä tultuaan hyväksytyksi. Entinen etunimi unohtuu; kukaan villeistä ei halua muistaa menneisyyttään Johanneksena/Harrina/Pekkana/Maurina tai Simona. Villejä on kohteliasta puhutella esimerkiksi Herra Ville + sukunimi -muodossa. Jotkut ovat sanoneet, että on mukavampi olla Ville kuin Sir.

Kuvassa nykyvillet ovat sattuneet sopivasti näkyville ja heistä on saatu tuleville sukupolville todiste. Nyt eläville ja lisätietoa janoaville kerrottakoon, että tässä muutama Ville suunnittelee seuraavaa siirtoaan..

6.4. on Villejen päivä, silloin he kokoontuvat syömään, juomaan ja laulamaan. Silloin myös järjestetään koe, josta selvinneet saavat luopua rahvaanomaisesta nimistään: heistä tulee Villejä.

Nisäkkäiden kesken ei ole täydellistä selvyyttä siitä, mikä nisäkkäissä Villejä vetää puoleensa vai onko pikemminkin kyse siitä, että koko nisäkkyys on rakentunut nimenomaan villejen ympärille. Voihan olla, että nisäkkäät ovat kaikki ainakin sielultaan villejä, jotka vain ovat syntyneet väärään ruumiiseen.

Muista kunnioittaa tapaamisia Villejä: erityislahjoineen he ovat täällä varjelemassa Sinua ja Minua, meitä kaikkia. He suojelevat meitä kaikilta. Ole kiitollinen, älä epäluuloinen.