Mr
Underground
Haastattelija: Jane Slope
Kesän kohuttu ensi-ilta
lähestyy. "Helenan" kuvaukset ovat päättyneet,
mutta elokuvaa ja sen tekijöitä ympäröi edelleen
salaisuuksien verho. On aika paljastaa, kuka on mies Helenan takana.
Markus kertoo elämästään ja elokuvistaan.
Kohutuottaja Markus saapuu
myöhässä ja hengästyneesti puuskuttaen Liisankadun
Espresso Edgeen.
-Sori. Mä en oo yleensä
koskaan ajoissa. Kun tulee itse vartin myöhässä ei tarvitse
odottaa muita.
Ei se mitään.
Mä ehdinkin jo tilata.
-Ai. Mitä sä suosittelet?
Blueberry Smoothie on
täällä tosi herkullista.
-No, mä otan sellasen.
Ison.
Ei ihme että oot
kiireinen. Tuottajilla taitaa mennä lujaa nousukauden Suomessa?
-Joo. Mä kyllä
koitan pitää niinku low profile. Mun työ on tärkeempää
kuin mun persoona. En mä lähde mukaan tollaseen Rytsölä-meininkiin
vaikka fyrkkaa oliskin.
Mitä sulla on nyt
kuvioissa? Siis noin duunin kannalta.
-Mä tuotan ja ohjaan
tällasta projektia postmodernin miehen ambivalenssista.
Sä tarkotat Helenaa.
Mikä sen tarina on?
-Siinä pyritään
kuvaamaan pohjoisen miehen tuskaa. Nää suuret muutospaineet,
jotka repii tätä yhteiskuntaa, heijastuu erityisen vahvoina
haja-asutusalueiden yksinäisiin miehiin. Niiden koko olemassaolon
oikeutus kyseenalaistetaan.
Tarkotat sitä, että
kun on puhuttu miehen roolin metamorfoosista ja moninaistumisesta, niin
yksinäisiltä miehiltä viedään rooli kokonaan,
et niistä tulee statisteja omassa elämässään?
-Joo, tavallaan se rooli
annetaan niinku ulkoapäin. Mies ei saa olla mikä se on.
Millainen sitten on Helenan
mieskuva?
-No se on kieltämättä
aika rankka, pohjaton. Mies joka vastaa omasta elämästään.
Teoistaan. Lopussa on kuitenkin tietty latentin homoseksuaalisuuden
purkautuminen. Että silleen se kertoo roolin ehkä jopa rajustakin
muutoksesta.
Miksi mieselokuvalla
on sitten naisen nimi?
-Helena on tämän
elokuvan primus motor, miehiä eteenpäin ajava voima. Tässä
voi nähdä kaikuja Homeroksen ajoista: Helena ja Troijan sota...
Onko väkivalta tässäkin
ratkaisu?
-Ehkä mä näkisin,
että se on pikemminkin välttämättömyys. Tilanne
ajautuu lopulta siihen. Alusta asti kaikille on selvää, ettei
muuta ulospääsyä ole. Tässäkin näkyy,
millaiseen loukkuun nää pohjoisen kaverit on ajettu.
Tuntuuko susta, että
nyt meneillään oleva suomalaisen elokuvan noste kantaa myös
marginaalielokuvaa eteenpäin?
-En mä tiedä, ei
se ehkä niin merkittävää meidän kannalta ole.
Meidän rahoitus lähtee ihan eri pohjalta. Yleisömäärät
voi kyllä jonkin verran kasvaa, vaikka meidän leffoja on kyllä
pidetty tosi vaativina.
Sä sanoit meidän.
Toimitsä ajan hengen mukaisesti tiimipohjalta?
-Joo, meillä on ollut
vahva ryhmähenki jo useita vuosia. Meidän teamissa on monta
lahjakasta yksilöä, mutta silti me pelataan yhteen tosi hyvin.
Onko vaikeeta saada hyviä
näyttelijöitä tällaisiin marginaaliprojekteihin?
-No meillä on kyllä
käynyt valtavan hyvä tuuri. Helenan pääosanesittäjät
ovat paitsi todella erinomaisia näyttelijöitä myös muuten
tosi lahjakkaita kavereita. Antti esimerkiksi ideoi paljon juonta ja
tarinan kulkua. Ville puolestaan otti osan mainoskuvista ja hoiti logistiikan.
Ja kun meillä oli vielä Turo hoitamassa kuvausjärjestelyt
kaikki sujui uskomattoman hyvin.
Mitä leffoja sä
itse diggaat?
-Kubrickin koko tuotanto
on musta tosi stailia. Eyes Wide Shut oli ehkä vähän
keskeneräinen. Yleisesti tollaset vahvat dikotomiat kyllä
viehättää mua. Hyvä musiikki on kanssa tärkeetä.
Elokuvissa vai muutenkin
sun elämässä?
-Mä tarkoitin nimenomaan
elokuvia, mutta mun sydän sykkii muutenkin vahvasti musiikille.
Erityisesti mä diggailen mustaa rytmimusiikkia. Oi perkele, mä
olenkin jo myöhässä. KBM soittaa kaverini mainostoimiston
avajaisissa. Ne aloittaa varmaan ihan just. Mun pitäis oikeestaan
mennä. Lähteekö neiti mukaan?
Sori, mutta mulla on vielä
sovittuja haastatteluja. Mutta heitä loppuun vielä arvio siitä,
missä sä oot viiden vuoden päästä.
-Mä oon ehkä Kuubassa.
Mun leffathan on tosi suosittuja siellä, niinku muuallakin latinalaisessa
Amerikassa. Vähän niinku Kaurismäkien tuotanto Saksassa.
Ja mä tosiaan haluaisin tehdä jotain proggista siellä.
Niin että ehkä mä olen siellä tai sitten vankilassa.
Tai ehkä molempia... Hasta la victoria, siempre.
on Nisäkkäiden
massivinen elokuvaprojekti, jota työstettiin kuukausikaupalla.
Elokuva on nyt valmistunut ja saanut ensi-iltansa vapun aattona
Helsingissä. Koe ensi-ilta 
