Rakkaat nisäkkäät,

Viime ajat ovat olleet Nisäkkäät ry:n toiminnassa muutoksen aikaa.

Aiempina vuosina trendiksi muodostuneen pysyvän vakiintumisen voidaan katsoa toistaiseksi päättyneen.

Muutoksia on tapahtunut paitsi itse toiminnassa, niin myös sen rahoituksessa. Tämän kehityksen ajavana voimana näen ensisijaisesti perustavaa laatua olevan muutoksen itse nisäkäskunnan elämäntilanteessa. Alkujaan lukiolaisten tarpeista syntyneen ja vakiintumisen aikoina opiskelijoiden hyvinvoinnista huolehtimaan ryhtyneen yhdistyksen jäsenkunta on nopeasti muuttumassa joukoksi koulutettuja, menestyviä nuoria aikuisia.

Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla pelkästään huono juttu.

Läpi jäsenistön on viime vuosina pyyhkäissyt valmistumisten aalto, jonka harjalla parhaillaankin tasapainoilemme. Tämä on TOISAALTA johtanut nisäkäskunnan elintason nousuun, näin mahdollistaen yhdistystoiminnan rahoittamisen ilman jo perinteeksi muodostunutta messujen pystyttämistä. TOISAALTA lopputöiden ja uuden työn mukanaan tuoman vastuun paineessa kamppailevassa nisäjäimistössä on ollut havaittavissa harrastusprioriteettien muutosta. Itsekin myönnän tähän syyllistyneeni. Valitettavan monet nisäkkyyttä parhaimmillaan edustavat toiminnot ovat viettäneet viime ajat jonkinasteisessa horroksessa.

Itse olen jäänyt kaipaamaan Laulavien lintukoirien heleää ääntelyä, kirjapiiri Takakannen kulturelleja keskusteluja, elokuvatoimintaa och särskilt och speciellt dom svenskspråkiga monopol-kvällarna. Lisäksi on osaamisemme perinteiselle ydinalueelle, viikottaisiin salibandyharjoituksiin, hiipinyt alituinen pelko siitä, saapuuko pelaajia riittävästi joukkueiden muodostamiseen.

Mutta tämä ei ole toiminnan koko kuva. Aktiivista nisuilua kauneimmillaan on tämä ihana Vyötiäisjuhla, jonka järjestelyistä tahdon lausua kauniin kiitoksen niin omasta kuin koko jäsenistön puolesta teille järjestelyistä vastanneille. Myös urheilun saralla olemme olleet aktiivisia. Kesän ultimate-pelit olivat viikottainen tapahtuma, samoin kuin nyt talvella salibandytreenit. Erityinen kiitos Turolle, joka ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta on jaksanut masinoida osallistumista yliopistosarjaan - siellä on koettu muutamia kerrassaan ikimuistoisia hetkiä.

Koko yhdistyksen tasolla viime aikojen suurimpia saavutuksia on ollut osallistumisemme uuden urheilumuodon, taistelupetankin, lanseeraamiseen. Olimme yksi kolmesta perustajajäsenestä, kun Suomen Taistelupetankkiliitto merkittiin tammikuussa 2004 yhdistysrekisteriin.

Ja tuo edellä mainittu Takakansikin on jälleen aktivoitumassa: seuraava kokous on huomenna, sunnuntaina kello 18:00 Tehtaankatu 20 C 51:ssä. Kirjana Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Jos aiotte ehtiä sen lukemaan, kehotan poistumaan tämän puheen jälkeen. Teos on sangen laaja. Mutta vaikkei kirjaa olisi ehtinyt edes avaamaan, kehotan kaikkia saapumaan paikalle. Tärkeintä on hengailla ja ilman kiirettä hyvässä seurassa hoidella pois krapulaansa.

Vaikka yhdistyksemme toiminnan painopistealueet siis saattavatkin olla muuttumassa, ei sitä kannata jännittää. Tehdään jatkossakin vain sitä, mikä on kivaa ja pyydetään mukaan kaikki halukkaat. Tänä iltana on mainio tilaisuus keskustella lasin ääressä siitä, mitä me haluamme olla ja tehdä tulevaisuudessa.

Pidetään häntä korkealla.